Aiheen palokunnan perustamiseen antoi suuri metsäpalo mikä alkoi heinäkuun alkupäivinä vuonna 1914. Tietomme mukaan palo oli edennyt Vesterkullasta 8 km nykyisen Malmin lentokentän suuntaan. Palo oli niin suuri että paikallisia asukkaita määrättiin pakolla sammutustöihin ja lopuksi saatiin venäläistä sotaväkeä avuksi. Helsingin palokunnan höyrykone ruisku oli viikon Tattarisuon lähteellä vettä pumppaamassa. Ratavallilla oli kylän väki hermostuneena seuraamassa palon kehitystä peläten sen pääsevän Porvoontien yli ja sitten suota myöten asutukseen. Herrat Kaukin Dahlgren, Sillanpää E-Leino ja HJ Leino keskustelivat järjestetyn sammutusväen tarpeellisuudesta. Herra Kaukin kutsui edellä mainitut miehet kotiinsa ja siellä päätettiin ryhtyä toimeen palokunnan perustamiseksi. Kaluston hankkimiseksi aloitettiin keräämään rahaa. Aluksi palokunnan kalusto oli Sanduddin tehtaalla suojassa ja antoi tehdas myös hevosensa palokunnan käyttöön hälytyksen sattuessa. Siellä myös pidettiin harjoitukset noin kolme kertaa viikossa. Mainittu tehdas oli hyvin myötämielinen alkavalle palokunnalle kuin myös Helsingin palokunnan päällikkö Gösta Wasenjus. Keväällä 1919 osti palokunta Petaksentalon Tapaninkylästä joka siirrettiin nykyiselle paikalleen ja valmistui samana vuonna marraskuussa.

                                                        

Sodan aikana 1939 - 1940 oli palokuntamme osittain komennettuna asemallemme sammutus tehtäviin joiden päällikkönä toimi vanha veteraani Tauno Koponen. Myöhemmin sodan aikana 1941 - 1944 oli tähän taloon komennettu js määräyksellä sekä omia että vieraita. Näistä lähti karjalaan sammutus tehtäviin 7 miestä. Paikkakunnalle jäi sammutustöitä johtamaan Tauno Koponen joka olikin koko j.s, komppania 10:päällikkönä ja veljensä toimi joukkueen johtajana Tapanilan VPK:n talolla. Sodan jälkeen toiminta oli vireätä, oli väkeä ja voimaa. Toiminnassa oma kisälliryhmä nimeltään Loimuveikot, joka oli juhlissa nimikilpailussa saatu nimi rouva Lehtimäen ehdotuksen mukaan, jos tämä kisälliryhmä nyt saataisiin kokoon (sen muodostivat O.Jokinen, E.Jokinen, A.Lorppi, K.Suomi, E.Mäkelä ja K.Jokinen) sen nimeksi sopisi välke-ukot.

 

Ennen vuotta 1956 palokunnan huolenaihe oli Helsingin asemakaava joka uhkasi viedä puolet palokuntamme tontista. Palokunta teki vuonna 1956 sopimuksen Gultt Oy:n kanssa huoltoaseman rakentamiseksi Tapanilaan johon sisältyi vuokraton talli paloautolle, vesiposti ja ilmainen vesi. Tämä sopimus on pelastanut palokunnan ahdingosta ja kylän asukkaat ennen niin tutuista kannatusmaksuista ja keräyslistoista.

 

Paloautoja on vuosien saatossa ollut useita, vanha Ford T mallia mikä hankittiin vuonna 1932 ja tämän palveluvuosien jälkeen myytiin auto romuksi. Suurena osoituksena lähti kukitettuna Ford vanhus! Vuonna 1945 tilalle hankittiin tosin vanhana Diamont merkkinen kevyt kuorma-auto, jonka palokuntalaiset tunsivat Mosan Timona, sillä pääsi joka paikkaan joskus ilman tietäkin. Vuonna 1952 nousi aurinko palokunnallemme, saimme ensimmäisen uuden auton Austinin, johon usean epäonnistuneen kokeilun jälkeen asennettiin vanha tuttu jo ensimmäisessä autossa ollut keskipakopumppu mikä oli näyttänyt voimansa yli 10 vuoden ajan.